Puun takaa pilkottaa jotain mikä pian katoaa näkyvistä. Kuulen äänen, mutta ketään ei ole lähimainkaan. Näen vain silmieni edessä sinisenään savuavat vauhtiviivat.

Minun täytyy oikein siristää silmiäni ja painaa pysähdyspainiketta, kelata hiukan taaksepäin jotta näen tarkkaan. Hidastan kuvanauhaa, ja siinähän sinä olet. Edestäni suhahti hirmuisella pyörällään, siniseen viittaan pukeutunut, vaaleahiuksinen poika. Jonka silmissä satelee salamoita.

En ole suloisempaa tapausta nähnyt. Ja kun korviani oikein höristän, kuulen kuinka renkaasi viheltää.

Sillä pyörällä voi lentää vaikka avaruuteen, selität. Kun sen tarakalle nousee ja sarvista nostaa, niin pyörä muuttaa muotoaan. Eikä aikaakaan kun siitä tulee kultainen robotti. Tämä robotti kyydittää sinut sitten moikkaamaan kaikkia avaruusrobotteja.

Sinua voisin katsella ja kuunnella koko päivän, sinä lapsista suloisin.

Mainokset