Katselen sinua, niin kuin joskus kauan sitten olen katsellut. Silloin kun lammen lämpöisiin aaltoihin yhdessä kirmailtiin.

Vartesi on sorja, olet kuin gaselli. Sirot jalkasi ovat valmiit pyrähtämään iloiseen juoksuun. Sydämesi on vapaa kuin taivaan lintu. Sinulla ei ole huolta huomisesta, eilisen murheet eivät sinua paina.

Ihosi hehkuu kauniisti auringonsäteiden leikitellessä sen ruskettuneella pinnalla.

Silmäsi säkenöi, niin kuin silloin laiturilla istuessa, kun haaveilit elämäsi onnellisimmista päivistä.

Hiuksesi laskeutuvat hartioillesi kuin metsänpuro, poskillasi luonnonpunaa.

Kielesi kirpoaa puhumaan suloisia, onnentäytteisiä sanoja. Sanoja, jotka ovat olleet lukittuina hämähäkin peittämään häkkiin.

Löysit avaimen. Tiesit kolon johon se kuuluu. Käänsit varoen sen ruostunutta pintaa. Sydämesi oli haljeta jännityksestä. Raotit häkin ovea varoen, annoit pelollesi luvan astua syrjään. Kurkkasit häkin syrjimpään nurkkaan. Sinne, minne olit ahtanut menneisyytesi kipeimmät tunteet. Luulit niiden hukuttavan sinut. Vievän sinut mennessään hetkiin, joita et ollut enää valmis kohtaamaan. Löysitkin vapauden ja anteeksiannon.

Rakkauden lämmin peitto käärii sinut hoitavaan suojeluunsa. Saat kokea olevasi armahdettu. Armon siivet tuudittavat sinut tietoisuuteen, kaikki on Isän hoidossa, olet vapaa