Näin sinut pysäkillä, käsi tiukasti isäsi kädessä, silmäsi tuikkivat onnesta, ”onnellinen isin prinsessa” ajattelin.

Seisot yksin, en löydä katsettasi. Pääsi on hunnutettu, kasvoistasi huokuu päättäväisyys, itsevarmuus, olet kaunis ja ylväs.

Istun viereesi bussipenkille, katseesi harhailee, hartiasi ovat painuneet kumaraan, kasvoissasi kenties surunuurteita.

Mietin, miksi isin prinsessasta täytyy kasvaa pelokas, epävarma nainen, jolla ei ole miesten silmissä arvoa? En ymmärrä, miksi miehet häpeilemättömästi alentavat mitä kauneimman, hauraimman ihmisolennon? Milloin he antavat oman aarteensa susien syötäväksi? Miksi sinulla on oikeus halveksia jonkun toisen omaa, jonkun toisen prinsessaa?

Saatko sinä koskaan kokea olevasi isin kallein ja kaunein aarre?

Haluaisin sulkea sinut suojeluuni, pelastaa sinut kaikelta pahalta, joka tahtoo riistää sinun identiteettisi olla prinsessa, arvokas nainen!