Olen väsynyt. En jaksa olla se, joka taaimmasen penkin viimeisessä nurkassa piilottelee näivettynyttä olemustaan.

Olen väsynyt, olen väsynyt kuulemasta: ”kyllä se siitä helppottaa, koita vaan jaksaa.”

Olen väsynyt olemasta väsynyt ja itkuinen.

Olen väsynyt olemasta väsynyt ja voimaton. Inhoan halventavia katseita ja silmiä, joiden takana näkyy ajatus: ”voi raukkaa!”

Lakkaan olla olemasta toisenlainen kuin olen. Lakkaan ponnistelemisen, pakomomaisen tarpeen hymyillä, kun sielu käpristyy ja pienenee.

En jaksa, älä anna mulle muuta kuin läheisyytesi silloinkin, kun mulla ei oo muuta sanottavaa kuin; olen väsynyt.

Mainokset