Tänään yllätyin ja sydämessäni läikähti. Katselin sinua ohimennen, käännyin katsomaan uudemman kerran. Luulin nähneeni itseni, mutta näytit jotenkin oudolta, sillä hahmo, jonka peilistä näin, hymyili minulle takaisin.

Piti oikein pysähtyä, jäin hetkeksi peilailemaan, pelkäsin jo, että katoat näkyvistä.

Huokaisen helpotuksesta, pelikuvani ei ole enää rikki. Katselen ylöspäin, tiedän, kuka sen teki ehjäksi. Ei siihen auttanut laastari, ei puhallus, ei taikatemppu, siihen auttoi sylillinen rakkautta, rakkaus ja armollisuus itseäni kohtaan.

Nautin tästä hetkestä, sillä tiedän, matka kohti eheämpää minää on vasta alussa.

Mainokset