Hän laski syliinsä pienoisen mitä kauneimman, punaisilla poskillaan hetken viipyvä hymyn kare hentoinen sulatti sydämet.

Siihen unohtui matkan tuoma uupumus, kipu ja huoli, kuin eilistä ei enää olis. Lapsen suloinen ääntely ja pehmyt nukkainen iho, sai äidin kasvot hehkumaan.

Tallin lämmin henkäys, heinien tuore tuoksu toivotti uuden tulokkaan tervetulleeksi.

Kaksi vanhempaa siinä, sydän täynnä onnea. He kyllä tiesivät keneen rakastuivat; muille hän oli kuningas, vapahtaja, heille hän oli mitä rakkain oma lapsi.

Tähdetkin loistivat kilpaa sinä yönä, enkelit lauloivat: Hoosiannaa!

Minun sydämeni on täynnä kiitollisuutta, vapahtajani on syntynyt!