Sinä synnyit linnunradan toisella puolen. Sinisissä silmissäsi loimusi tähtipölyä. Pellavaiset hiuksesi kehystivät kauniisti somia kasvojasi, ripsesi taipuisat koristivat sinitaivaan säihkyä, otsasi uurre paljasti orastavasta päättäväisyydestä.

Minä synnyin aivan tähtikuviosi kirkkainta tähteä tavoitellen. Hiukseni hehkuivat punaisenaan auringon säteitä matkien, ohimoillani kutittelivat tulilinnun höyhenet.

Sinä olit varreltasi sorja kuin gaselli. Jäntevät, kauniisti kaareutuvat jalkasi etsivät uusia peltoja kirmailtavaksi. Minä olin pehmeäposkinen, ruusupuna nukkaisella ihollani. Pulleat jalkani löysivät polkujen varrelta pienimmätkin kuopat.

Minä katselin tummuvaa tähtitaivasta käsillä poskiini nojaten, kerroin ihmeellisiä tarinoita pyrstötähtiä jahtaavista ketunpojista. Sinä kannoit metsästä löytyneet oksat ja männynkävyt, rakentelit meille niistä salaisuuksienmajaa.

Olimme läheisiä kuin siskokset. Ei meitä haitanneet pienet sananhelinät, ei riidanaiheet, löysimme toistemme luo myrskyisinäkin päivinä. Erimielisyydet saivat auringon paistamaan kauniimmin, vesipisaratkin olivat vain kristallisia helmiä olkapäillä.

Ja nyt polkumme ovat jälleen kohdanneet. Huuleni sanoittavat edelleen värikkäitä tarinoita. Upeat jalkasi pitävät sinua edelleen liikkeellä. Kaksi niin erilaista ainutlaatuista kaunotarta, toisilleen uskomattoman rakkaita. Ei tiennyt äitimme, millaisiin seikkailuihin ystävyytemme vielä kantaa.

Mainokset