Pitkähiuksinen mies vetää posket lommolla sikariaan, musta hattu peittää silmät. Laukku olalla, tyyli rennon siloteltu. Olemuksessa hermostuneisuutta, yksinäisyyttä kenties.

Aamut toistavat itseään. Bussipysäkillä tapaan hänet päivittäin, sikari suussaan, hattu hämysti vinossa, katseessa kaihoa. Emme puhu, se ei kuulu paikalliseen kulttuurin.

Vinkkaan bussille merkiksi pysähtyä, istun tyhjälle penkille. Seuraavalla pysäkillä nousee nainen kauhtuneessa takissaan, istuutuu hymyillen ystävänsä viereen, iloinen puheensorina täyttää käytävän.

Aamut toistavat itseään. Mietin tätä ihmiseloa. Kuinka paljon ulkokuori viestii siitä, mitä sisimmässä koemme ja olemme?

Mainokset