Käännän katseeni pois, en saata silmiisi katsoa. Katseessasi kirkkautta, lempeyttä, rakkautta. Löydän itsestäni syyllisen, tuskaa, jota en tiennyt edes kantavani.

Varma kosketus olkapäälläni, käsi, joka vetää itseään lähemmäs, sydämeni sulaa, huokaisen. Nostan katseeni, vapisen. Huuliesi lomasta kuuluu rakkauden siivittämät sanat: ”Luovuta!” Tunto katoaa jaloistani, etsin katseellani paikkaa, jonne piiloutua.

En löydä sinussa tuomaria, en syyttäjää. Löydän ystävän, löydän puolustajan, rinnallakulkijan.

Katseesi ei väisty. Odotat, kunnes viimeinenkin jää sulaa. Odotat,kunnes löydän armon, armon itseäni kohtaan, armon sinusta.

”Anna periksi”, kuulen sinun sanovan. ”Minä olen! Minä olen tässä, minä tiedän ja ymmärrän, luovuta! Luota, minä hoidan asiat järjestykseen!”

Katseessasi päättäväisyyttä, huolenpitoa, armoa! Kasvosi kirkkaat kuin auringon valo. Saat minut hymyilemään.

Mainokset