Sinun vaaleat pitkät kiharaiset suortuvasi laskeutuvat kauniisti enkelimäiselle olemuksellesi.

Kätesi ovat hauraat, sinertävät verisuonet kuultavat läpi vaaleasta hipiästäsi.

Askeleesi ovat hidastuneet, katseesi on vakaa ja tyyni.

Pitsimäinen läpikuultava shaalisi kutittelee kivasti kapeita nilkkojasi. Varpaitasi peittää suippokärkiset pitsiset villasukat, jotka ovat kietoutuneet pohkeillesi kuin muuramenvarret.

Olen lumoutunut. Olemuksesi on kuin tarunhohtoisista haltijasaduista.

Katselet tuulessa leijailevia ruskanlehtiä. Sopertelet ruusuisten huultesi välistä hiljaisia kauniita lauseita.

En tiedä, oletko tästä todellisuudesta vai oletko saduistani karannut hahmo.

Sormesi nypläävät shaalisi pehmoista reunaa. Aikasi on käymässä vähiin, hengityksesi on raskasta, silmäluomesi painutuvat  kiinni. Kyyneleet karkaavat vasten punertavia poskiasi, hymyilet kyyneleittesi läpi.

Sinä olet tyyni. Tuoksut raikkaalle, huoneesi on täynnä kirkkautta, joka huokuu sinusta saaden sinut näyttämään entistä taianomaisemmalta.

Peittelen sinut lämpöisesti, painan huuleni kurttuiselle otsallesi. Otan lämpöiset kätesi omiini, huokaiset viimeisen henkäyksesi. Hentoinen tuulenvire käväisee kasvoillani. Et ole enää läsnä. Lauseesi, tuoksusi jäivät muistoksi vieralustasi täällä olevaisten luona. Pääsit kotiin.

Mainokset