Hän kietoi kätensä kaulalleni, painoi kasvonsa poskeani vasten, pienet pehmoiset sormet hypistelivät ihoani. Pienen tyttösen suloinen tuoksu hemmotteli aistejani. ”Äidin kulta”, kuiskasin hänen korvaansa.

Hän hakeutui syliini, hänen suloisuutensa, hymynsä ja olemuksensa valtaa sydämeni. Hän suputtelee korvaani hassuja tarinoita, silmät tuikkii tarinan rytmissä.

Pienemmän käsi hakee isomman käden turvaa. ”Tässä me ollaan koko perhe.” Isä sivelee pienen pehmoista poskea. Pian huone täytyy naurusta, ilosta ja onnen hetkistä.

”Tässä me ollaan koko perhe.” Toistavat molemmat tytöt posket hehkuen. Voiko parempaa enää kokea. Elämä on tässä ja nyt. Elämän mittaista laatuaikaa.

Mainokset