Käsivoiteesi tuoksu valtaa huoneen. Ihosi on pehmeää kuin vauvan nukkainen poski. Jokainen ryppy huolella hoidettu, kuin vaalien jokaista muistoa sen.

Painat uurteiset kasvosi rukoukseen. Sopertelet kauniita sanoja toisensa perään kuin laulua. Muistat jokaisen nimen, jokaiset kasvot, jotka sinun elämääsi kosketti.

Tuo laulu saatteli meitä iltaisin rakkaimpasi luo, hänen, joka hoivaten ja vaalien kantaa meitä edelleen askel askeleelta eteenpäin.

Sinulla oli koti-ikävä. Ikäväsi saattoi sinut perille asti. Se saattoi sinne, minne sinun sydämesi ikävöi. Siellä sinua jo odotti joukko sinulle rakkaita ihmisiä.

Muistan, kuinka sinä hehkuit valoa. Kauneutesi kosketti jokaista läsnäolijaa. Tuoksusi oli taivaallinen. Nimesi oli luonteesi veroinen.

Hiljaa ja uskollisena sinä täytit tehtävääsi. Et koskaan sitä tehnyt vastustellen, vaan nöyränä kannoit sitä päivästä toiseen.

Minulle sinä olit kaunein enkeli, jota maa voi päällänsä kantaa, olit enkeli ilman siipiä.

Me menetimme uskollisen esirukoilijan. Vaikka me menetimme sinut, sinun rukouksesi kantavat meitä yhä, tuovat siunausta elämäämme, rukouksesi antaa meille toivoa, uskoa ja luottamusta.

Kuka täyttää sinulta jääneen tehtävän? Kuka kantaa seuraavan sukupolven yli männiköiden ja kuoppien? Kuka heille opettaa siitä uskosta, siitä tiestä, joka vei sinut perille asti, voittajana.

Olet meille yhä rakas Hilja-mummo. Hyvin rakas ja korvaamaton!

Mainokset