On yksi aukeama elämäni paksuisessa kirjassa, joka aukeni jälleen, ikkunan jäädessä yöllä auki. Olin sen monet sivulliset sitten jo ohittanut. Uusia tarinoita, uusia matkoja, joista viimeisintä jatkan edelleen onnellisena.

Tämä aukeama on tuhruinen, sen värit ovat haalistuneet. Sivuja reunustaa kyynelpisaroista muodostuneet läiskät. Kun sivuja tarkemmin tarkastelee, voi sen reunamilla nähdä köynnöksiä, simpukoita, meren aaltoja, paljon naurua ja onnenhetkiä.

Miksi juuri tuo aukeama on niin synkeä, vaikka siihen kirjoitettu tarina on rakkauden ja onnen täyteinen? Tähän täytyy kyllä paneutua kunnolla, tarkastella sen tarinaa alusta loppuun.

Sen aukeaman tarina alkoi miltei täydellisesti, se oli turhankin täydellinen ollakseen totta, päättyäkseen hyvin. Muistan, kuinka sain kokea hyväksyntää, onnellisuutta, seikkailua, ihailua. Antauduin kaikelle sille, mitä sain ainutkertaisuudessaan kokea. Mutta kaikki tuo päättyikin hämmennykseen, itkuun ja häpeään. Siitä tuo synkeys, siitä tuo suttuisuus.

Luulin antautuneeni seikkailuun, joka päättyy onnellisesti. Niin, sitä on olla lapsellinen, kun uskoo ruusupunaisiin satuihin.

Minut nostettiin jalustalle, uskoin olevani prinsessa, joka on löytänyt kauan kadoksissa olleen prinssinsä. Prinssi, joka ratsastaa valkoisella hevosella ja pelastaa minut tylsältä arjelta. Uskoin siihen ja näin olikin, kunnes ruusunpunainen matto vedettiin jalkojeni alta. Hyväksynnän ja rakkauden sijaan sainkin kokea häpeää. Tunnetta, minä en kelpaakaan, minussa täytyy olla jotain vikaa.

Ei ole väärin uskoa satuihin, mutta kun sen itse elää todeksi, eikä sadun loppu päätykään, niinkuin sen tulee päättyä, saa sieluunsa syvän haavan.

Tiedän, typerää se oli, hyvin typerää ja lapsellista.

Ensimmäistä kertaa annan itselleni luvan nauttia ja iloita tarinan tuomasta onnesta ja ilosta, sen rakkauden täyteisestä seikkailusta.

Kuitenkin puhdistan pölyt aukemalta pois. Annan hyville muistoille tilaa. Kaunis tarina muille luettavaksi. Käännän sivuja tähän hetkeen. Jatkan elämääni tietoisesti siitä, että olen ansainnut tämän hetken ilon ja rakkauden elämääni. Menneisyyden ikävät muistot eivät vesitä sitä todelisuutta, että olen rakastettava!

Mainokset