”Oletko unohtanut, miltä kesä tuoksuu?”, hän kysyi ja vilkaisi olan yli kiven takana kyykkivää peikkoa. ”En! Piilotin vain taikakiven sammalmättään alle, etteivät ne pikkuriiviöt pääse käsiksi minun aarteeseeni.” ”Ahaa, minäkö luulin jo, että sinä olet mennyt päästäsi sekaisin ja pysähdyit nuuskimaan kukkia. Ällöttäviä, makean siirappisia kukkia, ällöttävissä väreissä.” ”Pyh ja yäk, sanon minä!”