Tiedän erään valloittavan ja ihanan ruusunupun. Hänen tuoksunsa valtaa koko tienoon, hänen kauneutensa saa naapuritkin hämilleen.

Ja arvaatkos, hänen huulensa ovat ruusunpunaiset, ruusunnupun muotoiset. Silmät hällä loimuaa ja kipinöi sinisiä salamoita.

Ruusunnupun sievoiset varret ovat uskomattoman taitavat löytämään mitä kauneimpia ja tuoksuvaisia kukkasia ympärilleen. Ei puutu ystäviä hältä, ei.

Ruusunnuppu, oi ruusunnuppu. Nuppusi on jo aukeamaisillaan ja rinnallesi on pian tulossa pari uutta nuppua.

Siellä he vielä kasvaa hunajaisessa, mettä tihkuvassa ruusun kolossaan. Mutta ei taida nämä nuput olla ruusunpunaisia, ei.

Arvaatkos mitä ruusunnuppu? Siellä sinun äitisi hoivissa kasvaa kaksi sinisen säihkyistä kukkasen alkua. On heillä tahtoa ja on heillä elämän iloakin, sen tuntee äitisi varressa hentoisessa.

Iltaisin, kun muut painavat vartensa lehtiensä suojaan nukkumaan, nämä pienoiset, vielä äitinsä hentoisessa varressa kasvavat vilkerit, rupeavat kilpaa kutittelemaan pesäkolonsa seinämiä.

Voi, on heillä kova elämisen ilo ja näyttämisen halu, ”äiti, täällä me ollaan” ” äiti, täällä me vielä kehitytään” mutta mikäs siellä ruusuisessa pesäkolossa on vielä kasvaa ja kehittyä.

Kyllä se aika vielä tulee, kun äitinne antaa teille lähtökäskyn ja me kaikki pääsemme ihastelemaan teidän kauneutta.

Malta hetki vielä ihana tädin ruusunnuppunen, malta vielä. Siellä veljesi nauttivat hunajaista mettä, kasvatta komiaa varttaan. Maltahan hetki vielä ruusunnuppuseni, hetki enää ja heidän äänensä raikuvi etelään saakka.

Mainokset