Istun ulkona rantamajani sinisellä tuolilla. Tähyilen luodolle. Nostan käteni suojaksi, jotta näkisin paremmin, huokaisen syvään.

Palaan sisälle, tunkkainen sisäilmä ärsyttää tuntojani. Avaan ikkunnan ja annan meri-ilman raikastaa asumustani.

Ilta-auringon kajo viipyilee poskillani. Katselen kuinka laineet liplattavat hiljalleen. Kuuntelen niiden hiljaista laulua.

Hyräilen vanhaa lapsuudesta tuttua sävelmää. Aaltojen voimistuvat pärskeet tarttuvat sävelten kaikuun.

Nousen, nostan ankkurini ja annan tuulen viedä minut rannoille jonne sieluni ikävöi.

Mainokset