Usva laskeutuu sinisen järven pinnalle. Jostain kuuluu pöllön huhuilua. Istun laiturinnokalla, huljuttelen jalkojani hyisessä vedessä. Horisontissa siintää puiden tummia varjoja.

Luoja maalaa paksulla siveltimellä syksyisiä sävyjä tummuvalle taivaalle, vaalean violettia, syvän sinistä, harmaata. Katselen upeaa elävää maalausta, jossa värit ovat löytäneet harmonian.

Jostain kaukaa kylmä tuuli tarttuu pimenevän illan varjoihin, sen kyömyselkäinen Ukko soittaa ihmeellistä sävelmää epävireisellä viulullaan. Liplattavat aallot hiippailevat pitkin järven pintaa.

Saunarakennuksen piipusta tupruttaa mustaa savua, sen tuoksu leijuu ilmassa. Vastaan savun kutsuun ja uhmaan tummien varjojen kisailua. Annan veden viileyden huuhtoa arkiset huoleni mennessään. Koivun kuumat lehdet painautuvat ihooni, nostan jalat ylös ja annan kehoni rentoutua.

Täällä on hyvä olla, täällä sieluni lepää. Painan pääni pehmoiselle tyynylle, annan unen viedä seikkailuihinsa.

Auringon kirkkaat säteet soljuvat ikkunaverhojen lomitse, herättäen vielä väsyneet matkailijan iloisella tanssillaan. Yönvarjot ovat paenneet auringon paljastavia säteitä sammaleisten kivien koloihin sekä naavaisten puiden kätköihin.

Nostan höyryävän kahvikupin huulilleni, katselen ikkunasta kauas horisonttiin. Lapin taika, sen mystisyys koukuttaa ja kiehtoo kulkijaa.

Mainokset