Löysin sinusta vanhan kuvan, jäin hetkiksi sitä katselemaan. Häivähdys sinusta palautui mieleeni.
Kuitenkaan en edes muista hetkeä, en aikaa, jolloin vedit viimeisen henkäyksesi. En löydä kuolinilmoitusta, en muistokirjoitusta, aivan kuin olisit pyyhkiytynyt muistoistani pois.
Katselen sinua, hymyilet, kasvosi säteilevät. Olet kaunis ja onnellinen.
Katsahdan peiliin, josta tuijottavat lasittuneet silmät kurttuisilla kulmillaan. Väsähtäneet hiukset valuvat kuluneina poskipäitäni myöten. Ihoni juonteen korostuvat loisteputken valossa.
En halua edes tervehtiä sinua!

Milloin minusta tuli kuollut minä?
Kaivan peilikaapista esiin jokaisen putelin ja purnukan. Jynssään ja hankaan, kuorin sinut esiin vaikka taistellen. Annan tekohengitystä, hakkaan rintaasi vasten. Huudan koko olemuksellani, ”Herää, herää, hengitä!” Ravistelen elotonta minua, ravistelen ja huudan. Periksi en tuu antamaan.
Kuulen kuinka henkesi pihisee, kasvoillesi palautuu väriä. Tartun sinuun, hukutan sinut syleilyyni.
”Tervetuloa takaisin rakastettava minä!”

Mainokset