Kosketus ja hipaisu, aivan kuin pienoinen potku. Olet herännyt minussa jälleen eloon, niin kuin heräät aina aika ajoittain.

Muistot sinusta ja elämästäsi rakentavat sinut minuun aina vain uudelleen ja uudelleen. Ehkäpä sittenkin minä saisin pitää sinut, ehkäpä sittenkin olisit vain minun.

Käteni hakeutuu vaistomaisesti tutulle kummulle, jota ei enää ole. Sinun pesäkolosi ulkopuolelle on jäänyt vain arpi, muisto ajasta, jolloin sain tuntea liikkeesi. Sain tuntea kasvusi.

Muisto, jonka todellisuus samalla hellii ja raastaa sisimpääni. Muisto elämästä ja kuolemasta, ennen kaikkea muisto sinusta, rakkaimmastani.

Annan pienten potkujen kutkutella pesäkoloasi. Annan muistoille tilaa. Annan sinulle hetken, jota kukaan muu ei voi kokea eikä ymmärtää. Olet ainaisesti minun rakas poikani.

Mainokset