Minä syntinen piehtaroin, kärsin, kidun, sirottelen tuhkaa päälleni. En saa rauhaa omilta demoneiltani, mitkä vainoavat minua yötä päivää.

Luen syntisen rukouksen, paastoan, mutta en pääse irti tästä haisevasta lihastani.

Minä sätin, ruoskin, syyllistän lähimmäistäni. Jokainen vieras vastaantulija on syyllinen minun rikkomuksiini.

”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät”, kuulen Sinun sanovan.

Maa tärisee, taivas pimenee ja vavahtaa. Esirippu repeytyy.

Nostan katseeni, näen Sinun rakastavan katseesi. Lihasi on raadeltu, roikut ristillä verta vuotavana, ei ole ihmisen muoto sinulla.

”Se on täytetty”, pääsi painautuu rintaasi vasten, annat henkesi.

”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät”, kuulen yhä nämä sanat korvissani.

”Anna minulle anteeksi”, kuiskaan. Polvistun eteesi, kyneleet karkaavat poskilleni. Tunnen vapauden ja anteeksiannon virtaavan lävitseni. Olen armahdettu.

Mainokset