Hän oli syntynyt kuninkaalliseen sukuun. Kaikki suvun loputtomat rikkaudet oli oleva hänen perintönään. Hänen isänsä oli kaikkien maiden valtias, kuningas.

Joka aamu hänen palvelijansa pukivat hänet loisteliaasti, suitsuttivat hipiälleen ihania tuoksuja, kultahippuja ja kantoivat hänen eteensä upeita asusteita. Hän tiesi olevansa kaunis, ainutlaatuinen.

Kun hän asteli isänsä salissa, palvelijat kumartuivat hänen eteensä, laulaen kunniaa. Tytär tiesi, että sama valta kuin hänen isällään oli, olisi myös hänellä. Kunnia ja loisto seuraisivat hänen elämäänsä.

Kuninkaan hovin laitamilla kulki kylän Narri, joka oli äärimmäisen kateellinen kuninkaan tyttärestä. Narrin oli määrä huvittaa kylän asukkaita, ja ainoana palkkana hänellä oli vitseistään hersyvät ivalliset naurut sekä pienet roposet, joskus jopa puiset napit, joita hänen kuulijakuntansa väheksyen heitteli hänen eteensä.

Narri oli katkera ja kateellinen kuninkaan tyttären asemasta. Niinpä eräänä kauniina aamuna, kun kuninkaan tytär saapui palvelijoineen torille ihastelemaan värikkäitä tuoksuvia kukkia, Narri parveili aivan lähituntumassa. Sillä oli suunnitelma.

Haaveena Narrilla olisi päästä tyttären asemaan, vaikkakin tiesi, ettei siitä asemasta kukaan muu pääsisi nauttimaan. Niinpä Narri oli kehitellyt taikahuivin, jonka avulla saisi sokaistua kuninkaan tyttären näkemästä, kuka hän oli kuninkaan perillisenä. Näin Narri saisi vapauden itselleen.

Narri oli pukeutunut yhdeksi torin myyjistä ja sai houkuteltua saattueen myyntipöytänsä luokse. Narri esitteli kuninkaan tyttärelle upeita huiveja ja tuoksuja. Ovelasti se sai pujotettua näkymättömän kirotun huivin tyttären silmien eteen. Kukaan ei tulisi sitä näkemään, ei edes tytär itse. Se vain estäisi tytärtä näkemästä asemaansa isänsä edessä.

Kun tytär palvelijoineen palasi takaisin kuninkaan linnaan, kaiken piti olla niin kuin ennenkin. Aamut ja päivät kulkivat samaa rataa. Kuitenkin jotain oli muuttunut. Kuninkaan tyttärestä oli tullut onneton. Vaikka aamuisin palvelijat tulivat ja pukivat hänet upeisiin vaatteisiin sekä ylistivät hänen kauneuttaan. Vaikka joka päivä tytär pääsi isänsä valtaistuimen eteen ja sai nähdä isänsä ihailevan katseen, silti jotain puuttui. Nimittäin tämä Narrin kirottu huivi esti tytärtä näkemästä hänen asemaansa isänsä edessä, asemaansa kuninkaan tyttärenä. Kaiken ihailun sijaan hän vain kuuli vihamielisiä sanoja, ankaria katseita. Kaikki tämä näivetti tyttären olemusta. Hänestä tuli surullinen ja onneton.

Mikään ei ollut muuttanut kuningasta näkemästä tytärtään kauniina ja rakastettavana. Narrin asettama taikahuivi oli sokaissut tyttären silmät kokemasta kaiken sen. Onneksi kuningas oli kuullut jostain Narrin suunnitelmat. Hän määräsi palvelijat vangitsemaan sen ja käski Narria poistamaan kirouksen tyttären yltä. Ja aivan kuin salaman iskusta tyttären silmät kirkastuivat. Hän kohtasi isänsä ihailevan ja rakkaudentäyteisen katseen. Hän kuuli sulosointuisia sanoja, kun isä kertoi sydämensä tuntemuksia tyttärelleen.

Kun kuningas näki, kuinka tyttären olemus muuttui ja kirkastui, hän tiesi saaneensa tyttärensä takaisin. Kuningas riemastui ja pyysi hovinsa palvelijoita järjestämään juhlat, jonne hän kutsui koko kylän asukkaat. Narri teljettiin vankilaan ikiajoiksi.

Ilo ja vapaus olivat palautuneet jälleen kuninkaan palatsiin.

 

Mainokset