Sinä päivänä satoi vettä kaatamalla, räystäät ja joenuomat tulvivat yli äyräiden. Pellot ja maapalstat olivat liejun sekä mudan peitossa, lehmät ammuivat navetoissaan ja hevoset painautuivat pilttuissaan toisiansa vasten.

Silloin satoi vettä yötä päivää, ei ollut hetken taukoa.

Sinä yönä ukkonen tahditti sadepisaroita korvia halkovilla rummutuksillaan ja kirkkaat valojuovat repäisivät taivaat kahtia. Mutta kun sinä synnyit, taivas hiljeni. Sinun hymysi valaisi koko synkän tienoon, hiuksissasi keimaili riikinkukon höyheniä, purppuraisenaan kiiltäviä turkoosin värisiä höyheniä.

Sinä yönä, kun sinä synnyit, galaksit poikkesivat akseliltaan, taivaankannen peitti kirkas lentotähtien kilpajuoksu, revontulten tanssinäytös toivotti sinut tervetulleeksi.

Ja niin ihmeellinen sinä olet edelleen. Pellavaiset hiuksesi koristavat päätäsi kuin kruunu. Mielikuvituksesi värittää upeita kertomuksia riikinkukoista ja fantastisista tulinnuista.

Et väsy ihailemasta avaruuden syvyyttä, et luonnon ihmeitä. Olet viisas ja älykäs, ihana luonnonlapsi.

Mainokset