Miten sinä minua liikutat? Kuinka sen sanoin kertoisin, kuinka ymmärrettävästi ilmaisin.

Vaikka kuinka olen rikki ja sirpaleina, ja juuri silloin, kun en mielestäni ansaitse sinun läsnöoloasi, sinä liikutat minua ja liikut minussa.

Et ainostaan ilmaise itseäsi minulle valonväreilynä, revontulten loimuina. Et ainoastaan kuiski sisimpääni helliviä sanoja. Et ainostaan kosketa sisimpääni, Sinä järisytät elämäni jokaista osa-aluetta.

Liikut kuin tuulispää ja viet pois kaiken kuonan. Pyyhkäiset yli kuin hyökyaalto ja huuhdot kaiken itsekkyyden. Olet kuin jättiläinen, joka siirtää tieltäni jokaisen kallion ja kivenlohkareen.

Olet kuin lohikäärme, minun puolustajani, raatelet viholliseni. Olet kuin syvänmeren kala, minun valoni, valaiset pimeydessä.

Asetat enkelin vartioimaan porttiani.

Minä huonoista huonoin saan kokea ansaitsematonta läsnäoloasi, Pyhän liikehdintää, juuri tällaisena epätäydellisenä.

Mainokset