Se huutaa mun pääni sisällä:”Päästä musta irti, päästä mut meneen!”

Se hakkaa kylmillä kourillaan kalloni seinämiin. Riuhtoo ja riehuu, sen sielu riutuu.

Ruokin sitä kylmän sellini sisään. Pidin sitä vankinani.

Ei rumasta kaunista saa, ei vaikka sitä kuinka kaunista maalaa. Ei mädän lihan hajua kukkaistuoksulla saa peittymään.

Olet mun varjo, olet kuin haamu mun perässäni, minussa.

Sä maalaat mut mustaks, teet mun elämästäni harmaan, olet kävelevä kuolema.

Päästän sut irti, päästän sut vapaaks. Oksennan sut ulos.

En suostu enää olemaan sun hengityskoneesi, en tekoelimesi, en sijaisäitisi, en kasvattajasi.

En suostu olemaan sinulle se mitä itsessäsi eniten inhosit. Sanoudun tästä vuokrasopimuksesta irti. Saat itse kärsiä oman elinkautisesi, omassa kropassasi, omien demoniesi kanssa. 

Annan sun mennä!

 

 

Mainokset