Kuulen epävireisen virren soivan jossain. Jään kuuntelemaan. Sointu on jo hieman rahisevaa, jopa rasittava.

Laitan kuulokkeet korviini, virren sävel tunkeutuu silti korviini. Katselen ihmeissäni ympärilleni. Pian unohtuu rikkinäisen virren sävelet elämän arkeen.

Jossain kilahtaa maahan tippuneen metallisen esineen ääni, en tunnista sitä tutuksi, en edes avainnipuksi, ei viiden sentin kolikoksi betonisella kadulla.

Virren epävireisyys kantautuu jälleen ilmassa, kuuntelen, suljen silmäni.

Minussa soi virsistä epäpuhtain. Vanha ja kulunut gramofoni soittaa loppuun soitettua säveltään, ei väsy, vaikka tahti on jo hidastunut.

Minä, vanha levysoitin. Osat jo kauan kadoksissa olleet. Jaksan jauhaa kuin mylly, silti en saa ääntäni kuuluviin.

Mainokset