Joskus se kurkistaa hiljaa oven raosta ja pyytää kauniisti sisään.

Joskus se runnoo päälle kuin lumivyöry, hajottaen kaiken pirstaleiksi.

Useimmiten se tukahduttaa, puristaa, hajottaa paikkaan katsomatta.

Joskus se myös yllättää hilpeillä hipaisuilla, koskettaen sisikuntaa lämpöisesti.

Lähellä tai kaukana, aina läsnä, ikävä!

Mainokset