No niin siinä kävi, ihastuin karvaiseen hännänheiluttajaan.

Etkä sinä mikä tahansa hännänheiluttaja ollutkaan. Sinuun en voinut olla rakastumatta, valloitit minun sydämeni.

Muistan päivän, jona emäntäsi kanssa kävelitte puistosta kotiin. Kadulla tunsit minun hahmoni jo kaukaa. Juoksit minua vastaan silmät säkenöiden. Tervehdit minua iloisesti kosteella kirsullasi.

Sinä järjestit meille esityksen päivittäin. Kiroilit isäntääsi tarjoamaan keskipäivän herkkuasi, tökit kuonollasi yleisösi istumaan. Saimme hurmaantua taidostasi. Muistit vielä kiittääkin yleisöäsi.

Kuka sinuun saattoi olla hurmaantumatta. Kun haistoit tutut tuoksut keittiöstä, ryntäsit sinne ahtauteen ja vaadit osuuttasi lounaasta. Et antanut minulle imurointirauhaa, et ruuanlaittorauhaa. Mutta ei tuo haitannut, olit saanut paikan sydämestäni.

Nyt ikävöin sinua! Pelkään jo valmiiksi sitä päivää, kun astun tyhjyyttään huutavaan huoneistoon. Onneksi sinun muistosi jatkavat elämääsi sydämissämme. Voimme sulkea silmämme ja kuulla kuinka showsi jatkuu.

Mainokset