Kun olin pieni, punahiuksinen tyttönen. Silmissäni vihersi sammaleen sävyä. Jalkani juoksivat metsäisiä polkuja. Jo silloin mielikuvitukseni maalasi sanoilla värikkäitä tarinoita, joita muiden oli vaikea uskoa. Minulle ne olivat todellisia.

Kun suljin silmäni, kettu ajoi takaa pyrstötähteä, yksisarvinen käveli uljaana pihallamme.  Pystyin lentämään sillä sateenkaaren toiselle puolen.

Muistan kuinka jalkani kompuroivat metsän kapeimmalla polulla. Sain polveeni haavoja vuotavia, joita äitini hoisi taidoillaan taitavilla. 

Muistan kuinka jalkani kompuroivat vielä myöhemmin, isoimmilla poluilla. Näin  vuotavia haavoja, joita yritin hoitaa taidoillani taitavilla. Taittelin taitoksia haavani syvimpään koloon. En kestänyt katsoa niiden verestävää lihaa. Päälle asetin mitä kauneimman laastarin.

Katselen kaunista laastaria, jonka haavaani eilen vaihdoin. Tänään päätin repäistä sen pois, paljastaa haavani.   Annan niille aikaa parantua.

 

Mainokset