Kuule kuinka kerron sinulle ihmeellisen tarinan.

Eräänä hetkenä ajasta, taisi olla puolta vaille kuukkelin kutsun, paljon jälkeen västäräkin laulannan, kuulin kuinka nimeäni huudeltiin. Ei se ollut mikään tavallinen ääni, ei kenenkään jonka tunnen. Silti voisin tunnistaa äänen kiven heiton päästä, voisin tunnistaa korvat ja silmät ummistettuina.

Vaistomaisesti tartuin lähimpään oksaan, jonka käteeni sain. Ei siksi, että olisin peljänny. En siksi, että olisin etsinyt turvaa. Tarrauduin siis oksaan. Molemmin käsin rutistin niin lujaa, että rystyset hohtivat kalpeana. Ja samalla hyräilin lapsuudestani tuttua sävelmää kumeiden rummutusten lyödessä tahtia. Sydämeni tanssi rummun tahdissa.

Kuulin kuinka nimeni kaikui pilvien toisella puolen. Suljin silmäni ja annoin sykkeen johdattaa minua sinne minne sieluni kaipasi. Tunsin kuinka lehdet kutittelivat poskillani. Tunsin kuinka tuuli kannatteli minua. Pilvien hentoiset helmat lepattivat tuulen hyväilyssä. Katselin alas pilviharson lomasta, ihmisasumukset muuttuivat pieniksi kuin muurahaisarmeija. Edessä näkyi vain utua, utua, utua…

Kaukaa ja pian lähempää helisi pienen lapsen iloinen nauru. En tiedä kauanko olin siinä torkkunut. Luulin vain hetkiseksi sulkeneeni silmäni. Oksa johon olin tarrautunut oli köysitikkaiden alin poikkipuu. Olin leijunut sen varassa toisiin sfääreihin, pilvien toiselle puolen.

Ja siinä sinä seisoit, uljaana kuin soturi, suloisena kuin enkeli. Auringon säteet säihkyivät ruskealla hipiälläsi. Vartesi oli sorja kuin gasellin. Kiharaiset hiuksesi kehystivät komeaa ulkonäköäsi. Tummat silmäsi kertoivat minulle sanoittamattomia tarinoita. Tiesin kyllä kuka olet.

Tartuit käteeni. ”Tule, annas kun näytän sinulle missä on papa.” ”Tiedätkö, papa on kertonut kaiken sinusta. Tiedän mitä teit pienenä ja mitä olet tehnyt nyt. Hän on kertonut paljon siskoistani ja ihanasta isästäni. ”Poskesi hehkuivat innostuksesta.

Juoksit suoraan avonaisten käsien syleilyyn. Olit kuin pikku poika rakastavan isän hellässä huomassa. ” Tiedätkö mitä äiti kulta, täällä minun on hyvä olla. ” ”Älä itke enää, sillä papa pitää minusta huolen. Lupaathan!”

Tunsin kuinka joku kosketti minua. Papa veti minut aivan lähelleen, hän kietoi vahvat käsivartensa ympärilleni.

Tunsin sydämesi sykkeen. ”Olet minulle rakas”, kuiskasit korvaani. ”Minä pidän lapsestasi huolen. Hän minulle yhtä rakas kuin sinulle.”

Suljen silmäni ja huokaisen, tunnen kuinka leijailen unen ja valveen rajamailla. Kuulen edelleen pienen pojan hersyvän naurun korvissani. Tiedän, sinun on hyvä olla Isän hellässä suojelussa.

 

Mainokset