Olen tallettanut kuvasi sinusta kovalevyyn, jonka olen tunkenut laatikon perimmäseen nurkkaan. Siellä se on säilössä, turvassa.

Tänään sieluni sai jälleen kolauksen, riipaisi oikein pohjamutia myöten, ravisutti.

Seurasin liikehdintää, kuuntelin sireeneiden soittoa. Oli miehiä, naisia punaisissa. Oli autoa erin kokoista. Väkivalloin aukaistu huoneiston ovi, kertoi todellisesta hädästä, käytävällä sahanpuruja, oven pielissä verta.

Näkemäni muistutti siitä, kuinka elämänlanka voikaan olla hauras.

Vanhus joka kylmettyneillä, haurailla käsillään hamuaa turvaa, mutta turhaan. Apu tuli liian myöhään. Vastasyntynyt, jonka ensiparkaisun hädin tuskin kuulee, pian jo makaa äitinsä rinnalla elottomana.

Puristan kättäni rintaa vasten, ei jäänyt sinusta nuttua, ei töppöstä. Taidan kaivaa kuvasi lokeroista.

Jossain sireenit jälleen soi.

Mainokset