Hän pukee sen joka aamu yllensä. Kampaa laineiset suortuvansa. Sipaisee poskilleen hitusen kirkkautta, hänen vaalea hipiänsä hehkuu entisestään, poskillansa luonnolista punaa.

Hän sivelee huulilleen kiiltoa. Pujottaa kultaiset korunsa kaulalleen, hohtavat riipukset korviisa.

Hänen silmänsä säkenöi tähtihippuja, suunsa puhuu tulisia kieliä.

Häntä ei kukaan väsy katselemasta, ei ihailemasta hänen taivaallista kauneuttaan.

Hetken ja vielä tovi kuluu hänen siinä jutellessaan, kertoilessaan sydämensä huokailuja Rakkaimalleen. Hänelle joka vyöttää kirkkauteen sekä taivaalliseen palvelukseen.

Hänen siitä noustessaan jäljelle jää vain kaunis ja tuore tuoksu, enkelten siipien tuoksua.

 

 

 

Mainokset