Tummat, lähes mustat, hiukset laskeutuvat raskaina yli hänen olkapäiden. Tummien silmien tuike lävistää sieluni jokaisen kerroksen.

Hän on pukeutunut mustaan. ”Musta on surun väriä”, hän tokaisee ykskantaan, tutkien kuulijansa reaktiota.

Näen ohimoillaan harmaita, jääräpäisen jäykkiä ja hieman kihartuvia suortuvia. Paksut ja tuuheat hiukset ovat menettäneet terävyytensä, päälaelta näen jo irvistävän kalpeuden.

Voisit yhtä hyvin antaa harmaasi komistaa karua jo pehmennyttä olemustasi, kaljukin tekisi sinulle vain oikeutta.

Tahdot olla kuin nuorena, peittää haavoittuvan sielusi mustaan, piilotella hiustesi taa.

Olet ärjyvä karhu, valmiina puolustautumaan. Minulle olet pehmoinen nalle, minun oma velikultani.

Mainokset